Ampiainen ja hiivaa

Olipa loistava päivä, taas kerran. Aamulla kun pyöräilin töihin tihkusateessa, niin ihan yllättäen jostain syöksähti ampiainen silmälasien sisäpuolella. Pistihän se tietysti ja sattui kyllä aikas makiasti. Piti sitten kesken työpäivän polkea apteekkiin hakemaan kyypakkaus.
Vein töihin myös Rutaleelta otetun korvanäytteen, kun näkyivät erittävän mustaa möhnää ja hiivatulehdushan sieltä löytyi.
Kaikesta huolimatta laitetaan tähän loppuun hieman väriterapiaa, niin ei tule ihan valivali -postaus.

Iltakävelyllä Rutaleen kanssa

Kuulumisia

Aika on mennyt ihan hujauksessa työkiireiden ja elämään astuneen pikkuisen johdosta. Anteeksi siis blogi hiljaisuus.
Saltkrågan sukat sain valmiiksi luovutusta edellisenä yönä puoli kahden maissa. Valmiista sukista ei ole kuvaa, sillä en jaksanut niitä yöllä kuvata ja seuraavana aamuna oli aikaisin töihin meno. Lahjan saaja onneksi tuntui pitävän lahjasta ja erityisesti hän ihasteli saamaansa vauvan myssyä. Huomaa kuvassa myös lanka, josta tulevan vauvan äidin sukat tehtiin.



Tänään oli neuletapaaminen Ainolanpuistossa. Neuleeksi otin mukaan jämäkerän Novitan Bambua, mikä jäi jäljelle ylläolevasta myssystä ja aloitin tekemään siitä tiskirättiä. Alkuun istuimme puiston katoksessa, mutta kun taivaalle alkoi kerääntyä uhkaavasti tummia pilviä, päätimme siirtyä kahvila Tuomenkukkaan. Pisaroita alkoi kuitenkin tulla vasta kun teimme lähtöä. Mukavaa oli jälleen kerran.

Mutta sitten siitä pikkuisesta…
Minulla on ollut piiiitkäään kamala kissakuume. Tietysti on olemassa Emma, mutta kun se asuu vanhempien tykönä ja kissaton koti ei ole minun mielestäni koti.
Alla olava kuva on Oulun eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta, kissan löytöpäivältä.



Meillä kävi toissa toukokuussa löytöeläinkodilta hoidossa löytökissa verikorvan takia ja minähän otin ja rakastuin kyseiseen kaveriin. Lopulta viime viikonloppuna haimme Rutaleen löytöeläinkodista. Rutaleen oikea korva on arpeutunut ryppyyn, mutta luonteeltaan hän on todella ihana, sosiaalinen, leikkisä ja hellyydenkipeä kolli poika.

Festari fiilistä

14.7.2010 Rotuaari Piknik

Käytiin äidin (jota luultiin siskokseni) kanssa keskiviikkona kuuntelemassa piknikissa musiikkia. Esiintyjinä tapahtumassa olivat Jani & Jetsetters, Ressu Redford & Jussi Rainio sekä tietysti Lauri Tähkä ja Elonkerjuu.
Ennen esitysten alkua ilma oli sateinen, mutta ilma onneksi selkeni pian. Tämä oli ensimmäinen kerta kun varsinaisesti kuuntelin J & J:tä, sillä aiemmin olen kuullut vain sivukorvalla pari heidän biisiään radiosta. Biisit ja live esiintyminen oli kuitenkin positiivinen kokemus.
Seuraavana vuorossa oli Ressun ja Jussin esitys. Vauhdikasta menoa ja hyviä biisejä. Tykkäsin.
Varsinainen syy miksi piknikkiin tuli lähdettyä oli kuitenkin Lauri Tähkä ja Elonkerjuu. Kuudes kerta kyseisen bändin keikalla, mutta aina ne vaan on ihan mahtavia.
Kotona olin kahden aikaan yöllä. Takataskuun jäi kuitenkin hyvä mieli, Anteron ja Simon (Elonkerjuusta) nimmarit ja valokuvat, sekä bändin biisilista.
Omia kuvia ei vielä ole, sillä kamera ei suostu siirtämään niitä koneelle, mutta katselkaa sillä valin Jarkko Heikkisen ottamia kuvia. Vilahtaapa minunkin pärstäni noissa kuvissa, eturivissä kun olin.

Viikonloppu

Pitkään nukuttuja aamuja, neulomista, leffojen katselua, auringosta nauttimista. Mukava viikonloppu. Harmi, että loppuu liian pian.

Kuvia ja neulontaa

Tänään oli Ounen neuletapaaminen Ainolanpuistossa. Tapaamisessa sain valmiiksi toisen lahjaksi menevistä Saltkråkan-sukista ja aloittelin toista. Paikalla meitä oli 5 neulojaa, kiitos kaikille mukavasta seurasta ja erikoiskiitos Seijasiskolle kahviseurasta.
Kävin vielä tapaamisen jälkeen kameran kanssa kävelyllä ympäri puistoa, joten laitetaanpa muutama kuva tännekin.

Kultaseni

Saanko esitellä: blogi kissa Emma.



Emma saa kunnian toimia blogin maskottina, vaikka hän virallisesti asustaakin vanhempieni taloudessa. Emma on syntynyt 16.3.2001 ja on hurmaava vaikkakin hyvin itsepäinen neiti parhaassa iässä. Emma saapui elämääni, kun kaverin kissa sai vahinkopennut, joista yhden sain vanhempieni luvalla ottaa rippilahjaksi. Emma on omantiensä kulkija, eikä missään tapauksessa mikään sylikissa, mutta hän silti minulle hyvin rakas.
Lisää kuvia ja tarinoita hänestä tullaan tässä blogissa varmasti tulevaisuudessa kuulemaan