Aika on mennyt ihan hujauksessa työkiireiden ja elämään astuneen pikkuisen johdosta. Anteeksi siis blogi hiljaisuus.
Saltkrågan sukat sain valmiiksi luovutusta edellisenä yönä puoli kahden maissa. Valmiista sukista ei ole kuvaa, sillä en jaksanut niitä yöllä kuvata ja seuraavana aamuna oli aikaisin töihin meno. Lahjan saaja onneksi tuntui pitävän lahjasta ja erityisesti hän ihasteli saamaansa vauvan myssyä. Huomaa kuvassa myös lanka, josta tulevan vauvan äidin sukat tehtiin.
Tänään oli neuletapaaminen Ainolanpuistossa. Neuleeksi otin mukaan jämäkerän Novitan Bambua, mikä jäi jäljelle ylläolevasta myssystä ja aloitin tekemään siitä tiskirättiä. Alkuun istuimme puiston katoksessa, mutta kun taivaalle alkoi kerääntyä uhkaavasti tummia pilviä, päätimme siirtyä kahvila Tuomenkukkaan. Pisaroita alkoi kuitenkin tulla vasta kun teimme lähtöä. Mukavaa oli jälleen kerran.
Mutta sitten siitä pikkuisesta…
Minulla on ollut piiiitkäään kamala kissakuume. Tietysti on olemassa Emma, mutta kun se asuu vanhempien tykönä ja kissaton koti ei ole minun mielestäni koti.
Alla olava kuva on Oulun eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta, kissan löytöpäivältä.
Meillä kävi toissa toukokuussa löytöeläinkodilta hoidossa löytökissa verikorvan takia ja minähän otin ja rakastuin kyseiseen kaveriin. Lopulta viime viikonloppuna haimme Rutaleen löytöeläinkodista. Rutaleen oikea korva on arpeutunut ryppyyn, mutta luonteeltaan hän on todella ihana, sosiaalinen, leikkisä ja hellyydenkipeä kolli poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti